|
|
Yö on yksinäinen, puita paleltaa
yksin tuuli jäinen maita vaeltaa
minä yksin punkassani
susta unta nään
ja toivon, että luokses jään
Heräsin kun tuuli koitti
koivut kukistaa
Kuuntelen se kuinka talon
harjaa tukistaa
Kunpa poskellasi tuntisinkin
nenäs tuhinan
Kunpa uni voittaisi
tuulen suhinan
Sillä uneni piirtää kuvaasi
hiekkaan rannan kaukaisen
jonne itseni unen
raketilla laukaisen
Sillä matkalla hoputtomalla
kohti aamua
rannalla loputtomalla
sinä rakastat mua
koska rakastan sua
Rannalle yksin jäit
kun minä heräsin
tuuli huusi, tyynyt
pääni päälle keräsin
Viimein uni voittaa
tuulen suhinan
taas tunnen
nenäs tuhinan
|
